Näyttäytymisen jälkeen kävin hommaamassa Agenzia delle entratesta Codice Fiscalen. Rautatieaseman vieressä oleva paikka näytti ihan suomalaiselta Kelalta, näytin siellä passia, ja saman tien tietokone arpoi tiedoistani C.F:n eli italialaisen sosiaaliturvatunnuksen. Sain siitä todistukseksi leimallisen paperin, homma ei maksanut mitään ja tiskillä palveli ihan mukava nainen. C.F.a tarvitsee jos haluaa avata esim. pankkitilin Italiassa, tai ostaa prepaid-liittymän matkapuhelimeen (tosin itse ostin prepaidin jo Sienassa, onnistuu passia näyttämällä). Minä olen tarvinnut C.F.a tällä hetkellä vain vuokrasopimukseen, enkä aio avata pankkitiliä tänne, kun IBAN-maksut hoituu verkkopankissa EU-maissa maksutta.
DSU on vähän niin kuin ylioppilaskunta Suomessa, sieltä saa ruokakortin ja ruokalippuja Mensaan. Yksi ruokalippu maksaa 2,50, ja sen edestä saa kyllä syödä kuin hevonen. Arezzossa ei ole omaa opiskelijaruokalaa, vaan 12-14.30 (eli luentojen aikaan) päivystää sairaalan Mensa, ja illalla 19-21 rautatietyöläisten Mensa. Mensat ovat auki myös viikonloppuisin, mistä plussaa Italialle. Miinusta siitä että varsinkin sairaalan lafka on kaukana kampukselta. DSU:lta saattaa saada myös muunlaisia opiskelijakortteja, joilla saa alennusta esim. elokuvista, kulttuuririennoista, urheilusta (Uimahalliin on sama systeemi kuin Venäjällä, että pitää olla joku lääkärintodistus. No ei koske minua, kun en harrasta liikuntaa.) ja vissiin alle 25-vuotiaat paikallisliikenteestä. Täällä siis ei ole yhtä kaikkivoivaa opiskelijakorttia niin kuin Suomessa.
Parin viikon kuluttua ilmoittautumisestani sain opintokirjan ja useana kopiona virallisen paperin, joka todistaa minut Sienan yliopiston vaihtariksi. Opintokirjassa on irtirevittäviä sivuja, jotka professorien täytyy täyttää ja toimittaa tänne Arezzon KV-toimistoon suoritettuani kurssin. Lopulta sitä kirjaa leimaillaan mm. kirjastossa, että olen varmasti palauttanut kaikki lainat, ja miljoona muutakin leimaa siihen vissiin tarvitaan, ennen kuin päästävät minut täältä pois.
Kirjastossa pitää jättää laukku lukolliseen kaappiin, että kirjaston kirjat eivät vahingossa lentäisi laukkuun ja pakenisi maailmalle. Sieltä saa myös automaatista kopiokortin, joka toimii kahdessa kopiokoneessa sekä yhdessä (antiikkisessa) tulostimessa. KV-toimistosta saa myös wireless-verkon tunnukset, joilla pääsee käyttämään noita tulostushärveleitä ja facebookkaamaan yliopiston tiloissa. Eiku...
Kurssien tiedot löytyvät netistä kun oikein etsii kissojen ja koirien kanssa. Eivät kyllä ole ihan ajan tasalla, joten käytännössä valkkailin niitä kursseja, joille on merkitty alkamispäivä sekä luentosali. Heti ensimmäisenä koulupäivänä minulle selvisi, että kurssit eivät ainakaan ole aiemmin ilmoitetuissa saleissa vaan Luoja ties missä. Onneksi hokasin, että aulassa on porttieeri, jolta voi kysyä luokkatietoja professorin nimeä vastaan. Toimii yleensä, muttei aina. Lisähämminkiä aiheuttivat luentosaleja valtaavat opiskelija-aktivistit, jotka kapinoivat hallituksen uudesta yliopistolaista johtuvan tutkijoiden lakon vuoksi. Mikäli ei sopua synny, keväällä jää moni kurssi pitämättä, sillä tutkijat eivät pidä luentoja ellei heille makseta siitä erikseen.
Kursseille ei myöskään ilmoittauduta, mikä on sinänsä aika pöhköä, koska nyt 5 hengen ryhmä istuu sadan hengen auditoriossa ja päin vastoin. Tästäkin logiikasta - tai sen puutteesta - saattaa osittain johtua luokkien järjetön vekslailu. Onneksi Arezzon HTK on pienen pieni: vain kaksi mahdollista rakennusta joista löytyy luentosaleja.
Tähän mennessä olen tykännyt kursseista ja proffista, varsinkin yksi on ihana kun se diggaa suomalaisia säveltäjiä ja tietää Suomesta muutakin kuin että siellä on lunta ja Joulupukki. Joka ikinen luento on tullut viittauksia Suomeen, ja kyllähän semmoinen aina vaihtarin sydäntä lämmittää. :)