Kyllä se totta on; ei parane mennä kuolemaan ennen kuin on nähnyt Napolin. On se vaan niin kaunis.
Italialainen kämppikseni, joka on opiskellut neljä vuotta Napolissa, oli oiva opas: syötiin Napolin parasta (ja varsin edullista) pizzaa, juotiin caffè brasilianot Piazza del Gesùlla ja hengailtiin tunnelmallisessa kirjallisuuskahvilassa.
Ja ettei mene liian imeläksi turistioppaaksi, niin kerronpa että Napolissa tosiaankin on kaksi kuuluisaa vuorta: toinen on tulivuori ja toinen jätevuori. Tulivuori on eri näköinen Pompeijin suunnalta, mutta kyllä se silti on aina yhtä lähellä. Suu auki Napolin suuntaan, aika vaikuttava ilmestys. Viimeinen purkaus on ollut 1944, eli nykyinen sukupolvi on siinä vakaassa uskossa että se nukkuu. Toisaalta taas napolilaiset ovat valtavan taikauskoisia, ostavat onnenamuletteja ja ovat kehittäneet mitä merkillisimpiä uskontoja, kuten luiden palvontaa, ja pääkirkosta löytyy 1927 kuolleelle lääkärille, Giuseppe Moscatille, omistettu palvontapiste.
Napolista löytyvät kaikki ne stereotypiat, mitä suomalaisella yleensä on Italiasta. Siellä on aurinko, paras ruoka, ystävällisimmät ihmiset, komeimmat miehet, tunnelmallisin musiikki, halvimmat hinnat, kaoottisin liikenne ja hienoimmat merenrantamaisemat. Taskuvarkaisiin en törmännyt, mutta hengailtuni aikaisemmassa elämässäni useita kuukausia Pietarissa lienen oppinut jo niitä välttelemään. Ja tästä jätevuorestahan (tai sen poistamisesta) vastaa Camorra eli paikallinen mafia: mitä enemmän kunnanisillä on kärhämää Camorran kanssa, sitä korkeammaksi vuori kasvaa. Kadulla voi myös bongata uhkapelureita, jotka pyörittävät kolmea kelloa ja koettavat lyödä ihmisten kanssa vetoa, minkä kellon alta löytyy kätketty esine (gioco delle 3 campanelle).
Sanoisin siis että Italian kaupungeista Napoli on ihan must. Milano oli ihan kiva, Rooma tosi kiva, mutta Napoli vie sydämen. Illalla tytöt tanssivat kadulla tarantellaa ja pojat ajavat vespalla ilman kypärää. Kaupat pursuavat hedelmiä ja leivoksia (nyt on muuten appelsiiniaika parhaimmillaan Italiassa!), opiskelijakortteli haiskahtaa Neuvostoliitolle ja kaiken taustalla lymyää Vesuvius.
Unohtamatta tietysti yhtä maailman hienoimmista oopperateattereista. Jos ei olisi tulivuorta, unohtaisin La Scalan ja hommautuisin töihin San Carloon. Siellä järjestetään tutustumiskierroksia muutomalla eurolla, voin siis kehua käyneeni sisällä ja istuneeni kuninkaallisessa aitiossa.
