...varsinkin rautatiet. Parasta Arezzossa on se että täältä pääsee helposti pois. Halvimmillaan menolippu Roomaan maksaa 12,50 e, tosin junassa joutuu sitten istumaan 2,5 tuntia. Tammikuu Roomassa on kuin Suomen huhtikuu: ulkona tarkenee eikä ole liian kuuma. Palatiumilla kasvaa mandariineja eikä turistejakaan ole liikaa. Napolin jälkeen Rooma vaikutti suorastaan rauhalliselta, mutta jos ei sitä rakennettu päivässä niin ei sitä kyllä päivässä nähdäkään. Palatium ja Colosseum lohkaisivat yllättävän paljon aikaa, ja vaikka kävely Tiberin rannalla olikin antoisaa, vei siirtymä Vatikaaniin kuitenkin niin pitkään, että Pietarinkirkko sai päteä iltatunnelmassa. Roomassa on jotain erikoista, tuntui kuin olisin käynyt siellä aiemminkin. Ja niinhän minä tavallaan olenkin: historian tunneilla, Hollywoodin klassikoissa, kaunokirjallisuudessa, Asterixin kanssa...
Helmikuu on Italiassa tenttikuu. Kieliopin tentin tekaisin jo tammikuun puolella. Viikkoa ennen tenttiä piti palauttaa opettajalle n. 100 sivua tehtäviä. Kirjallisen tentin tekemiseen oli aikaa tasan 40 minuuttia, ja tehtävät oli tyyppiä kumpi on oikein, d'accordo vai daccordo, aqua vai acqua. Vähän verbin taivutusta, ja lopulta "räpsi pilkkuja minne huvittaa"-tehtävä, joka jäi ajan rajallisuuden vuoksi kesken. En ollut varautunut tekemään suullista tenttiä samana päivänä, mutta opettaja oli varsin reilu meitä erasmuksia kohtaan ja salli meidän tehdä suullisen saman tien alta pois. Pitihän sitä sitten yrittää, varsinkaan kun ei ollut mitään hajua milloin muulloin sen olisi voinut tehdä. Yllätyin vähän kun en saanutkaan tehdä tenttiä samalle opettajalle jonka kursseilla olin istunut, mutta hyvä vain, koska se on vähän pelottava ja tämä toinen oikein kiltti. Se korjasi kirjallisen tentin siinä samalla kun kyseli tyhmiä, tyyliin kuinka monta relatiivipronominia on italian kielessä, missä sanoissa esiintyy geminaattoja, milloin käytetään heittomerkkiä jne. Akselilla 18/30 sain 21, eli olisin ehkä voinut ottaa tenttiin lukemisen vieläkin muutomaa pykälää rennommin. :P Tehty kuitenkin, phuh, ja nyt on edessä vielä 3 muuta tenttiä. Opiskelumotivaatio tällä hetkellä ihan nolla, koska olen jo unohtanut kaiken mistä syksyn luennoilla puhuttiin, ja olisi jo kivaa päästä uusille luennoille.
Helmikuu toi tullessaan auringon, ja olen taas alkanut tehdä pitkiä kävelyretkiä ympäri Arezzoa. Se on huomattavasti mukavampaa kuin opiskelu! Arki alkaa sujua jo ihan rutiinilla, ruokakaupat ovat tulleet tutuiksi, ja löydän heti oikealle hyllylle ilman että joudun tuskailemaan että eikö nämä typerät italialaiset käytä smetanaa, tai mistä saa Maizenaa jne. Kämppisten kanssa on mukava jutella, ja tuntuu että kielikin soljuu jo vapaammin mitä ennen Joulua. Illat kuluvat keittiössä turisten, joskus tehdään yhdessä ruokaa. Evankeliselta kirkolta olen löytänyt paljon itseni ikäisiä kavereita, joiden kanssa tulee tehtyä kaikkea mahdollista kivaa kodin ulkopuolella: peli-iltoja, shoppailua, eläinpuistoja, kävelyretkiä jne. Seurakunnassa näkee monen ikäisiä ihmisiä ja persoonia, pääsee helposti sisälle ruokakulttuuriin (koska minut kutsutaan usein jonkun kotiin lounaalle) ja osalliseksi koko Italialaisen elämän kirjosta. Yliopistolla sen sijaan ei ole kovin helppoa luoda kontakteja. Ainoat moikkaustutut ovat yllättäen toisia erasmuksia, kämppiksiä tai seurakuntakavereita. Abruzzolainen kämppikseni kertoi että kahden vuoden aikana hän ei ole onnistunut saamaan yliopistolta yhtään toscanalaista kaveria, muualta tulleita kyllä. Suurin osa Arezzon opiskelijoista on kuitenkin toscanalaisia, moni kulkee junalla tai linja-autolla pienemmistä lähikunnista, ja senpä vuoksi yliopistolta tuttuja naamoja näkee vapaa-ajalla harvoin keskustassa. Kyllähän noihin toscanalaisiinkin varmasti tutustuisi, jos jaksaisi hillua niiden kanssa mielenosoituksissa, leffailloissa ja bileissä, mutta en minä ainakaan jaksa nähdä niin suurta vaivaa väkisintutustumiseen, varsinkin kun ihan mukavia kontakteja on syntynyt luonnollisestikin. Aika samalla tavalla italialaisiin tutustuu kuin suomalaisiinkiin, itse kun höpisee niitä näitä mukavia niin kyllä se toinenkin yleensä siitä lämpenee juttelemaan, ja jos ei lämpene niin se on sitten sen ongelma. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti