Otsikon mukaan tuli vähän reissattua maaliskuun alussa. Kävin Venetsiassa, Sienassa, Firenzessä, Pisassa, Roomassa, uudelleen Roomassa, Venetsiassa, Veronassa ja Firenzessä. Ensimmäinen Venetsian reissu kesti kaksi päivää, oltiin yötä Lidossa ja hengailtiin karnevaalihumussa. Aurinko paistoi, tunnelma oli katossa ja Venetsia juuri niin kuin pitääkin. Heti reissun jälkeen tuli suomalainen kaveri, ja heitettiin sitten päivän reissuja näihin Toscanan lähikaupunkeihin ja Roomaan. Pisa oli itselleni uusi tuttavuus, tornissa piti tietenkin käydä, ja muutenkin tykkäsin kaupungista. Naistenpäivää juhlittiin Firenzessä, ja siellä pääsivät silloin naiset ilmaiseksi Giardino di Boboliin. Samoin kävi Italian 150-vuotis itsenäisyyspäivänä (17.3) Roomassa, kun Colosseumista ei tarvinnut maksaa mitään. Oltiin serkun kanssa yötä Roomassa, ja ehdittiin sitten hyvin tutkimaan Vatikaaninkin salaiset lokerot. Toisella kierroksella Venetsiasta jäi lähinnä mieleen kermatäytteiset munkit, ja sitten Verona, jossa en ollut aiemmin käynyt.
Kahden viikon matkustelun jälkeen luennot maistuvat vähän puulta. On niillä nyt kuitenkin tullut käytyä, vaikka pääsääntöisesti naisopettajat ovat, niin kuin pelkäsinkin, tylsempiä ja ajatuskin karkailee helposti ihan muille maille vierahille. Kristinuskon historian opettaja on kuitenkin poikkeus. Kurssi on muutenkin hirmu mielenkiintoinen, ryhmässä herää ajatuksia, ja jonkin verran asiaa harrastaneena pysyn hyvin kärryilläkin, monet termit kun ovat meille suomalaisille latinalaisessa muodossaan jo vanhoja tuttuja. Itselläkin herää kurssilla paljon ajatuksia, tykkään opettajan tieteellisestä tyylistä (joka ei kuitenkaan perustu oletukselle että kristinuskohan on sitten pelkkää satua), ja jännä huomata, miten monelle katoliselle opiskelijalle monet jutut omasta kirkostaan ovat tähän asti olleet ihan pimennossa. Esimerkiksi ehtoollisoppi, mariologia ja paavin monarkian synty. Varmasti myös luterilaisille olisi uutta opittavaa, jos Suomessa edes järjestettäisiin yliopistoissa kristinuskon historiaa osana yleissivistävää opetusta. Ehdottomasti kevään helmeintä tarjontaa, leffahistorian vesittää tylsä ope, ja uuden ajan historia on vähän turhan naisnäkökulmaan keskittyvä, vaikkakin respektiä opettajalle kun on itse juuri sitä tutkinut, ja on muutenkin raudanluja ammattilainen. En vain itse jaksa keskittyä mihinkään tilastoihin, jotka esittävät pyykinpesukoneiden lisääntymisen italialaisissa kotitalouksissa 50-luvulla. Jännät Mussolini-jututkin meni ohi, kun olin juuri niiden luentojen aikana (rauta)tien päällä.
Italiassa on jo kesä, vaikka paikalliset väittää että kevät. Minulla oli tänäänkin hame ja t-paita, sukkahousutkin olisin voinut jättää kotiin. Paikallisilla näyttää olevan pitkähihaisia villapaitoja kauluspaitojen päällä + talvitakit, sekä tietysti talvisaappaat. Lämmintä on siinä 20-25 astetta, eli olenko minä hullu vai ovatko nuo muut? Puissa on kukkia, linnut laulaa, aurinko paistaa, kerjäläiset ja harvalukuiset pultsarit ovat ilmestyneet katukuvaan, ja vaatekaupoissakin alkaa olla jo väriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti