Italiassa parasta ovat italialaiset - ja tietenkin kilpikonnat. Arezzossa on puisto, jonka tekolammessa asustaa okulaarihavaintojeni perusteella ainakin neljä kilpparia, kuvan konna tosin on bongattu Firenzestä. Sunnuntaina tutustuin myös kavereiden kilpikonnavauvoihin, olivat semmoisia viiden sentin mittaisia ja tavattoman söpöjä. Kaverini kertoi että hän on joskus yrittänyt tarjota kilpikonnalle jäätelöä, ja ensin se uteliaana yrittääkin sitä maistella, mutta sitten säikähtää kylmyyttä ja sujahtaa saman tien kilpeensä piiloon. Voi raasua!
Italialaisten kanssa on hauskaa juhlia, varsinkin kun juhlien pääohjelmanumero on syöminen. Olin huhtikuussa häissä, ja siellä syötiin ensin pitkän odottelun jälkeen alkupalat vanhan linnan pihalle sijoitetusta seisovasta pöydästä, ja sisällä linnassa illan aikana eteeni kannettiin 7 eri lautasellista ruokaa. Omia synttäreitäni vietettiin toukokuun puolessa välissä, itse en tällä kertaa mitään erityisen monimutkaista viitsinyt väkertää, joten tarjosin coctail-leipiä, salaattia ja pannukakkua. Eilen päädyin sitten erän seurakunnasta tutun sedän yllätysbileisiin, tädit olivat ostaneet lahjaksi mustaa hiusväriä ja yllättäen syömiseen keskittyneet iltamat päätyivät italialaiseen iskelmä-karaokeen. Mamma mia! Itse pääsin taas oopperadiivailemaan, pakkohan se oli suostua kun ihan kädestä pitäen pyydettiin ja talutettiin estradille.
Huhti-toukokuu on ollut kivaa aikaa, koska Italiassa on enimmäkseen ihan kunnon hellepäiviä, eikä tässä periodissa ole kuin kahtena päivänä viikossa luentoja. Tentit ovat kesäkuun puolessa välissä, ja viikon päästä olen ehkä lähdössä kämppiksen kanssa Etelä-Italiaa kiertämään, ensin hänen kotitilalleen maaseudulle ja sitten myös meren rannalle. Ärsyttävintä Toscanassa on ettei täällä ole kunnon vesistöjä että uimaan pääsisi, rannalle täytyy aina tehdä erikseen päivän reissu eikä yksin ole kivaa, rantaluigit ja vaikka mitkä yökötykset vaanivat jos ei ole kaveria mukana. Henkisesti alan jo valmistautua Suomeen paluuseen, lentolippu on ostettu ja kaveritkin täällä nyyhkyttelevät että joko sinä lähdet. Näinhän siinä aina käy, aluksi kaikki on vaikeaa, sitten on tylsää ja puuduttavaa ja hirveä koti-ikävä, mutta lopuksi on koko ajan hirveästi kaikkia juttuja mitä täytyy tehdä ennen lähtöä, enemmän kavereita ja vähemmän vapaa-ajan ongelmia, vapaa-ajasta itsestään puhumattakaan.
Mutta ennen lähtöä aion kyllä vielä mennä puistoon kävelemään ja katsomaan kilpikonnia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti